Taas vierähti ilta apurahahakemuksia tehden. Toivottavasti jostain tulisi rahaa kesällä esitettävään teokseen, joka tulee olemaan ensimmäinen tähän projektiin liittyvä työ. Salainen tietenkin. Luin koko päivän opiskelijoiden kirjoituksia omista taidekäsityksistään ja taiteen merkityksestä heidän elämässään. Ihania tekstejä, pohdittuja mielipiteitä. Hesarissa alle puolet kulttuuriraadista olivat sitä mieltä, että FLA:n Ronald -kaappaus oli osuvaa yhteiskuntakritiikkiä - loput syyttivät huomion hausta, fundamentalismista jne. Toisaalta viereisessä uutisessa kerrottiin, että pietarilaisen Voina-ryhmän nostettavaan Liteinyn siltaan piirtämä jättikyrpä on palkintoehdokkaana valtiollisessa taidekilpailussa (yllättävä mutta hauska juttu) vaikka osa ryhmästä istuu parhaillaan tutkintavankeudessa teostensa vuoksi.
Kaksi projektia, jotka molemmat rikkovat (hieman) lakia mutta saavat vastapainoksi runsaasti huomiota asialleen. Juuri tällaisesta taiteestahan pidän, mutta toisaalta minusta on surullista, jos taide(teos) ylittää muun maailman uutiskynnyksen vain rajoja rikkoessaan. Ymmärrän kyllä, että mielettömän mediahälyn keskellä on pakko räväyttää saadakseen oman äänensä kuuluviin. Panoksia kuitenkin täytyy jatkuvasti nostaa huomiota saadakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti